Tää o yks perjanta päiv kerra Kuusamos, simmosel vuarel ku ol oikke pal lintui.
Lähretti menemä mettä aamul kahreksa jälkke.
Ol vähä tiatto, et linnu ova siäl päi ku katota Kuusamost niinku ittä.
Sitä tiatto mee sit uskotti, vaik siäl ol enne ollu aik huanoste lintui.
Siäl sit oltti ensmäste joukos ja lähretti tallustama mettämpual.
Koir ol intto täys ja rupes hakema het aika laajaste.
Ja ku koir ol ollu tarppe kaua pois jalvoist, ni koitetti tiarotust.
Vähä ku pilli piippas, ni koir tul tiatto tuama. Lintui o.
Sin päi sit mentti ku koir meitti vei. Ja hianoste veiki.
Sit kuultti ku lint lens, mut meinatti et niit o varma enemp.
Ja nii oliki.
Meitti oli miähityst oikke nel pyssyje kans, ja ku erest läht taas
lint lentto ni Tahvanaise paikkali puhus ja poikteer ol tontis.
Koiral ei siin jäänykkä muut homma sit ku linnu noutamine. Ja kyl ol koir miälisäs ku tuat tulost häne tyäs. Ja miälisäs ol Tahvanainenki. Ku pik poik. Naam nii sinkil.
Sualistamise jälkke jatketti matka, ja tultti simmose sua reuna.
Siin näkys maas tuaret hirvempaska, ja lämmyse makupaika. Siit ol lähteny pakko meitti vähä isomma eluka. Ja isommast elukast tul miäle, et nähti me karhumpaskaki, ja yks kalvattu poro,mist ei ollu ku luu jäljel. Simmost elämä siäl samas metäs meijä kans.
Aamupäiväm pual pistetti tervast palama, ja saatti siin makkara lämmyseks.
Vähä leippä ja kahvet termuksest. Kyl ol taas kupu ravitu olone.
Sikku mentti kumminki viäl mettä, ni koir tul koht tiarottama, et o lintuiki.
Ei meek kyl päästy likikä, ku lähtivä lentto. Nee riako oliva vanhhoi ja viissai.
Piäne aikka siin hunteerattinki, ennenku päästetti koir uuresta irt.
Kävi sit simmot, el lint karkottus, ku koir ol tulemas meit päi.
Ei ollu see riak viäl ehtiny paikasas liikkuma, ku ei haissu koira nokka yhtikä.
Hetkempääst ol koiral taas jotta tiatto linnuist, ja mee käveltti pyssy ojos hollil.
Lintui läht lentto ja yks ol iha kako, ku lens puuhu sihe Tahvanaise ette.
Ei siin ollu linnul sit mittä mahrollisuuksi ku äijäm paikkali laulo.
Lint tul tontti. Koiralki kest kappala aikka, enneku hää ymmärs et see lint ei enä len. Enssi hää vähä sitä seisoski. Mut lopultas hää ot suuhusas ja toi isännäl. Istuvaltta luavutti niinku kuuluki.
Sit lährettinki kävelemä jo autol päite.
Siin ku käveltti hiljaksi, meijä viärest läht puust yks lint lentto. Mul pys seljäs ja isännäl varmistin vääräs asennos. Simmot sai seeki lint jatka lentämistäs.
Ehtol tul verkoil taas viis siikka. Niit ei ny syätykkä ku ol määrä mennä laittama viäl muikverko. Muikui tuliki reilu kol kilo naftis tunnis. Ei huano iltapala sauna jälkke. Ja kaveriks ol Tahvanaise tuama lihakuk. Aika makkia.
